Irja Askola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Irja Askola
Irja Askola.
Irja Askola.
Helsingin hiippakunnan piispa
2010–2017
Edeltäjä Eero Huovinen
Seuraaja Teemu Laajasalo
Henkilötiedot
Koko nimi Irja Kaarina Askola
Syntynyt18. joulukuuta 1952 (ikä 71)
Lappeenranta
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti piispa, toimialasihteeri, runoilija
Vanhemmat Toivo Askola
Kerttu Torvinen
Muut tiedot
Koulutus teologian kandidaati (1975)
pappisvihkimys (1988)
Uskonto kristinusko
Tunnustuskunta luterilaisuus

Irja Kaarina Askola (s. 18. joulukuuta 1952 Lappeenranta) on suomalainen teologi ja piispa emerita.[1] Hän oli Suomen ensimmäinen naispuolinen piispa.[2] Askola toimi Helsingin hiippakunnan piispana 12.9.2010–31.10.2017.[3][4]

Koulutus ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulutukseltaan Askola on teologian maisteri pääaineena kirkkososiologia. Askola opiskeli Helsingin yliopistossa ja valmistui maisteriksi vuonna 1975[5]. Hänellä on teologisia jatko-opintoja Saksasta ja Yhdysvalloista sekä ekumeeninen leadership-koulutus Tansaniasta. Askola vihittiin papiksi vuonna 1988, samana vuonna kuin ensimmäiset naiset vihittiin papeiksi.[2]

Askola on työskennellyt Lohjan elinyhteisö -projektissa (1975), Helsingin yliopistossa kirkkososiologian assistenttina (1975–1981), Seurakuntaopistolla Järvenpäässä 1981–1991, Euroopan kirkkojen konferenssissa 1991–1999 Genevessä, Diakonia-ammattikorkeakoulussa 1999–2004, pappina Helsingin Alppilan seurakunnassa 2004, Espoon hiippakunnan tuomiokapitulin hiippakuntasihteerinä ja piispa Mikko Heikan teologisena erityisavustajana 2004–2010 ja Helsingin hiippakunnan piispana vuodesta 2010.[1] Askola oli vuonna 2008 Mikkelin hiippakunnan piispanvaalin ehdokas muttei tullut valituksi. Hän siunasi vaaliprosessin aikana miesparin parisuhteen.[6]

Piispana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Askola asetettiin Helsingin piispanvaaliin ehdokkaaksi 2. helmikuuta 2010.[7] Hän sai ensimmäisellä kierroksella toiseksi eniten ääniä. Toisella kierroksella 3. kesäkuuta Askola voitti tuomiorovasti Matti Poutiaisen äänin 591–567.[8] Kari Mäkinen avustajineen vihki hänet piispaksi 12. syyskuuta 2010 Helsingin tuomiokirkossa.[2][9] Askola jäi eläkkeelle 31. lokakuuta 2017.[10] Vuonna 2017 Helsingin yliopisto myönsi Askolalle teologian kunniatohtorin arvo tunnustukseksi toiminnastaan vaativissa työtehtävissä koti- ja ulkomailla sekä rohkeudestaan yhteiskunnallisena vaikuttajana.[11]

Kannanottoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helmikuussa 2017 Askola jakoi jokavuotisessa QX Gay Gaalassa Vuoden homo -palkinnon 16-vuotiaalle Tuure Boeliukselle.[12] Tapaus herätti keskustelua muun muassa Boeliuksen nuoren iän takia. Askolan mukaan hänellä ei ollut tietoa voittajasta ennen kuoren avaamista.[13]

Askola on kertonut kannattavansa sitä, että kirkko alkaisi siunata homoseksuaalien parisuhteita.[14] 9. kesäkuuta 2013 Askola siunasi lähetystyöhön lähtevän miesparin.[15] Siunaamista seuranneina päivinä kirkosta erosi tavanomaista enemmän ihmisiä.[16] Askola kannattaa uskontodialogia mutta ei ole valmis antamaan kirkkotiloja muslimeille käytettäviksi.[17] Hän on tunnettu tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden puolestapuhuja, mistä hän on saanut tunnustuksia kuten Naisasialiitto Unionin Vuoden Lyyti-tunnustuksen.[18][19]

Vuonna 2019 Askola osallistui Helsinki Pride kulkueeseen ja käveli Suomen pääministeri Antti Rinteen rinnalla.

»Kirkossa on monenlaista linjaa. Minun ja monen muun kirkon jäsenen linja on se, että kirkko on tehnyt niin paljon pahaa homoseksuaaleille ja sukupuolivähemmistöille, että nyt on aika jatkaa siihen suuntaan, ettei puhuta tekopyhiä vaan teemme todellisia tekoja. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt pitää voida vihkiä avioliittoon[20]»

Askola on puolustanut myös turvapaikanhakijoiden oikeuksia ja monikulttuurisuutta.[21]


Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Askola on naimaton.[22]

Tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lähiötä lähellä. Helsinki: Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian laitos, 1975. ISBN 951-450-623-5
  • Askola, Irja & Huotari, Voitto: Kaupunkilaisen kirkko. Tampere: Kirkon tutkimuslaitos, 1977. ISBN 951-693-058-1
  • Jos olet, ole nyt. Helsinki: Kirjapaja, 2006. ISBN 951-607-340-9
  • Täysi lautasellinen. Helsinki: Suomen lähetysseura & Kirkon Ulkomaanapu, 2008. ISBN 978-951-6-24369-9
  • Tie vie, pyhä kantaa: Rukousta ja runoa kirkkovuoden mittaan. Helsinki: Kirjapaja, 2010. ISBN 978-952-247-083-6
  • Siunaa yhteinen ateriamme: Lautasellinen iloa. Toim. Reetta Meriläinen ja Johanna Pentikäinen. Kirjapaja 2013. S. 51-53.
  • Hyvä paha valta. Piispan valta on sanojen ja toiminnan valtaa. Toim. Marjatta Jabe ja Sari Kuusela. Talentum 2013. S. 170-176.
  • Pyhän kanssa piilosilla. Kirjapaja 2014
  • Armon avara niitty. Piispanpolku 10. Hengellisiä matkakertomuksia. Toim. Jaakko Heinimäki. Kirjapaja 2015. S. 203-211.
  • Pöytä katettu kaikille. Kirjapaja 2016

Runokirjoja yhdessä Anja Porion kanssa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Blogit ja kolumnit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkintoja ja tunnustuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita Askolan saamia tunnustuksia:

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 59. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
  2. ↑ a b c Irja Askola vihitään piispan virkaan 12. syyskuuta Helsingin tuomiokirkossa Suomen evankelis-luterilainen kirkko. 7.9.2010. Kirkon tiedotuskeskus. Arkistoitu 16.11.2011. Viitattu 12.9.2010.
  3. ↑ Piispa - Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli helsinginhiippakunta.evl.fi. Arkistoitu 27.10.2017. Viitattu 31.10.2017.
  4. ↑ Piispa Irja Askolan lähtöjuhla – Piispa Irja Askola Piispa Irja Askola. 24.7.2017. Arkistoitu 7.11.2017. Viitattu 31.10.2017.
  5. ↑ Piispa - Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli www.helsinginhiippakunta.evl.fi. Arkistoitu 27.10.2017. Viitattu 9.3.2016.
  6. ↑ Lehti: Mikkelin piispaehdokas siunasi miesparin Savon Sanomat. Viitattu 27.10.2017.
  7. ↑ Irja Askola ehdolle Helsingin piispanvaaliin (KT:n Tiedote Irja Askolan ehdokkuudesta Helsingin piispanvaaliin) 2.2.2010. Kirkon tiedotuskeskus. Arkistoitu 16.11.2011. Viitattu 4.6.2010.
  8. ↑ Kuokkanen, Katja: Helsingin uusi piispa on Irja Askola Helsingin Sanomat. 3.6.2010. Arkistoitu 6.6.2010. Viitattu 4.6.2010. (Archive.org)
  9. ↑ Kaksi kirkkoa ei lähetä edustajaa Askolan vihkimykseen (Kotimaan uutinen kahden kirkon vihkimystilanteesta poisjäämisestä) Kotimaa. 3.9.2010. Arkistoitu 1.11.2013. Viitattu 31.10.2013. (Archive.org)
  10. ↑ Piispa Irja Askola jää eläkkeelle marraskuussa 2017 Valomerkki. Arkistoitu 22.12.2016. Viitattu 21.12.2016.
  11. ↑ a b Piispa Irja Askola vihitään kunniatohtoriksi Kirkko ja kaupunki. Viitattu 23.8.2017.
  12. ↑ Vuoden homoksi valittiin 16-vuotias Tuure Ilta-Sanomat. 3.2.2017. Arkistoitu 11.2.2017. Viitattu 8.2.2017.
  13. ↑ Antti Berg: Piispa Askola antoi Vuoden homo -palkinnon QX Gay Gaalassa – miksi? Kotimaa. 6.2.2017. Viitattu 25.10.2024.
  14. ↑ Hämäläinen, Antti – Niskanen, Markku: Vain kaksi piispaa valmis siunaamaan homoliitot (vanhentunut linkki) Helsingin Sanomat. 19.10.2010. Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 19.10.2010.
  15. ↑ Uosukainen, Saana: Piispa Irja Askola siunasi ensimmäisen miesparin lähetystyöhön Helsingin Sanomat. 9.6.2013. Arkistoitu 26.8.2016. Viitattu 1.12.2013. (Archive.org)
  16. ↑ Karjalainen, Katariina: Homopari lähetystyöhön – konservatiiveja erosi kirkosta Savon Sanomat. 11.6.2013. Viitattu 25.8.2016.
  17. ↑ Piispa Irja Askola: Helsingin kirkkoja ei voi tarjota muslimeille hs.fi. Arkistoitu 16.1.2016. Viitattu 3.9.2016. (Archive.org)
  18. ↑ Kuusi kuvaa piispa Irja Askolan elämästä. yle.fi. Viitattu 3.9.2016.
  19. ↑ a b Naisasialiitto Unioni palkitsee piispa Askolan Vuoden Lyyti -tunnustuksella Kotimaa24. Arkistoitu 1.10.2017. Viitattu 1.10.2017.
  20. ↑ Kirkko osallistui entistä näkyvämmin Pride-tapahtumaan – kulkueessa marssinut Helsingin entinen piispa: Nyt on aika tehdä todellisia tekoja Mtv Uutiset. 29.6.2019. Viitattu 3.7.3019.
  21. ↑ a b Irja Askolalle myönnettiin Linnankoski-mitali hädänalaisten puolustamisesta Valomerkki. Arkistoitu 20.10.2016. Viitattu 19.10.2016.
  22. ↑ Eeva-lehti2011.
  23. ↑ Helsingin piispa Irja Askola sai Suomen Valkoisen Ruusun komentajamerkin: ”Vähän ujostuttaa” Helsingin Sanomat. 1.12.2016. Viitattu 27.1.2020.
  24. ↑ Piispa Irja Askola sai Helsinki-mitalin 12.6.2012. Suomen ev.lut. kirkko. Arkistoitu 23.6.2012. Viitattu 1.12.2013.
  25. ↑ Piispa Irja Askola on Vuoden käyttäytyjä Länsiväylä. 18.9.2013. Arkistoitu 4.12.2013. Viitattu 1.12.2013.
  26. ↑ Irja Askola: "Eri kuppikunnille ei ole eri taivaita" | Idealista idealista.fi. 17.3.2016. Arkistoitu 21.8.2016. Viitattu 20.7.2016.
  27. ↑ Piispa Irja Askola palkittiin tasa-arvotyöstä valomerkki.fi. Arkistoitu 16.9.2016. Viitattu 15.9.2016.
  28. ↑ Irja Askola lahjoitti Minna Canth -palkintonsa rahat Naisten Pankille Kirkko ja kaupunki. Viitattu 27.10.2017.
  29. ↑ Juusela, Pauli: Piispa emerita Irja Askolalle myönnettiin kirkon tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuspalkinto Kirkko ja kaupunki. 21.9.2022. Helsinki: Helsingin seurakuntayhtymä. Viitattu 27.9.2022.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Mattsson, Anne: Irja Askola: Elämäkerta. Helsinki: Kirjapaja, 2021. ISBN 978-952-354-247-1
  • Pruuki, Heli (kirjoittaja) & Askola, Irja (haastateltava): Sydänten piispa Irja Askola. Helsinki: Tammi, 2022. ISBN 978-952-04-3718-3

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Askola, Irja hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
Helsingin piispan vaakuna Edeltäjä:
Eero Huovinen 		Helsingin piispa
2010–2017 		Seuraaja:
Teemu Laajasalo
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Irja_Askola&oldid=22757307”